Koenin oppilaitoksessa koulupäivät ovat klo 8.50-22 välillä. Täällä on aamu, päivä ja yövuorot. Minullakin on tasaisesti näitä kaikkia. Koulussa on noin 500 opiskelijaa, jotka siis opiskelevat kokiksi (erikoistuen JapanilaiseeKiinalaiseen tai länsimaalaiseen keittiöön) leipureiksi tai kondiittoreiksi. Opiskelija jakauma kokkien ja leipurien suhteen 50/60 niinkuin Nikkanen asian ilmaisisi (Matti Nykäsen nimi täällä Japanissa).  Ikäjakauma on 18 ikävuodesta ylöspäin. Täällä on opiskelijoina myös yli 50 vuotiaitakin. Koulupäivä jakautuu kahteen osaan jonka katkaisee lounastauko joka kestää yleensä tunnin, mutta voi joskus olla myös pidempikin.

Oppitunnit alkavat aina tervehtimisellä ja kumarruksilla opettajille ja apuopettajille, mutta mielestäni tämä tapa on mukava. Kaikki tietävät milloin hälinän täytyy loppua ja opetus alkaa.Opettajalla on aina vähintään yksi apuopettaja, joka voi ymmärtääkseni olla jo valmis opettaja, muttei kenties vielä riittävästi kronologisesti ansioitunut. Apuopettaja hoitaa paljon käytännön asioita luokassa ja huolehtii raaka-aineiden tilaukset nimenhuudot ketkä ovat läsnä ym.

Opiskelijat ovat neljän hengen ryhmissä ja jokaisessa työpisteessä on yleensä kaikki tarpeelliset astiat ja kipot ja kupit. Kaikilla opiskelijoilla on omat työveitset siisitisti salkussa. Suomessa luokissa on ylleensä yhteiset käsienpesu pisteet, mutta Japanissa tällaisia ei ole. Jokainen opiskelija tuo mukanaan ison kasan pyyhkeitä joilla sitten hoituu käsien kuivaus, pöytien pyyhkiminen ym ym. Jos joku saa esimerkiksi haavan sormeensa hänellä täytyy olla myös ensiaputarvikeet omasta takaa mukanaan. Samoin kumihanskat jos joutuu käyttämään laaasstari. Hengityssuojaimia näkee myös koulussa käytettävän paljon. Niiden tarkoitus ei siis ole välttyä saamasta muiden bakteereja ja basilsikoja, vaan toisinpäin. Jos on flunssaa, niin ei haluta muiden sairastuvan. Täällä ei koskaan kuule kenenkään aivastavan. Se johtuu siitä, että ihmiset aivastavat ”sisäänpäin” vaikea selittää, mutta jos näkisitte Japanilaisen aivastavvan ymmärtäisitte heti mitä tarkoitan.

Kuvassa Senseit Ohno (avustaja vas.) ja Tayasu

Opettaja näyttää oppitunnin aluksi mitä tulee tehdä. Apuopettaja on esivalmistellut kaiken siihen asti, että varsinainen ruoan kypsennys tapahtuu nopeasti. Samalla hän selittää eritäin yksityiskohtaisesti ”miksi juuri näin tehdään, joten soveltamiselle ei jää varaa”. Opiskelijat tekevät muistiinpanoja resepteihinsä paljon, eli lisäinformaatio aiheesta on laadukasta. Opiskelijat lähtevät tämän jälkeen ryhmiinsä ja hakevat usein jo valmiiksi punnitut raaka-aineet. Täällä ei juurikaan tule hävikkiä! Tämän jälkeen ruoat valmistetaan ja sitten ruokaillaan. Jokainen ryhmä vastaa omasta työpisteestään, jonka siisteyden apuopettaja tarkistaa. Samalla hänkatsoo listasta, että keittiövälineiden lukumäärä täsmää ja että ne ovat oikeilla paikoillaan. Kaikki pestään siis käsin, luokissa ei ole astianpesukoneita. Ei edes koulun ruokalassa ole pesukoneita.

Kierrätykseen ja henkilökohtaiseen hygieniaan kiinnitetään myös paljon huomiota. Täällä otetaan salmonella näytteet kaikilta kerran kuukaudessa. Minäkin olin kaksi ensimmäistä päivää karanteenissa, enkä saanut käsitellä elintarvikkeita. Sekin oli mukava kokemus, sillä minulla oli hyvin aikaa seurata opetusta ja mitä luokassa tapahtuu. (kuvassa Dr. Oetker)

Olen lukenut Japanilaisesta koulukurista, mutta luulin sen olevan tiukempaa. Ilmapiiri luokissa on mielestäni rento ja vapautunut. Pelisäännöt täytyy olla ja aina jonkun täytyy valvoa sen toteutumista. Eihän koulu ole mikään ranskalainen bordelli. Oppilaiden on helppoa lähestyä opettajia molemminpuolinen kunnioitus näkyy ulospäin.  Opettajan terhehtiminen ja kumarrukset eivät mielestäni ole mitenkään ylitsevuotavia. Muistan omasta lapsuudestani, että samalla tavoin sitä sanottiin hyvä huomenta opettajalle ja kiitettiin ruoasta jne. Suomalaiseen varusmiespalvelukseen käyneenä en siis voi sanoa, että ainakaan täällä Koenin koulussa olisi turhaa pokkurointia.

Kaikki ovat mukavia ja ystävällisiä, niin opettajat kuin oppilaat. Täällä nuoremmat noin 20-vuotiaat opiskelijat ovat selvästi rennompia kuin vanhemmat ikäluokat. Vanhemmat opiskelijat ovat pidättyväiisempiä käytökseltään  ja heidän kohteliaisuutensa ja ystävällisyytensä voi tuntua alkuun jopa hieman kiusalliseltakin.