Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Lainaa.com

Japanin matka 22.10-03.11.2017

Uusi Blogaaja.fi -blogi

Halloweenia ja muuta ihmeellistä

Täällä  oli tiistaina oikein kunnon Halloween meininki päällä kaupungilla ja erityisesti paikallisella kauppakadulla joka on katettu ja valaistu. Vaikea arvioida paljonko väkeä oli, mutta sanotaan, että paljon. Ihmiset olivat pukeutuneet ja kovasti juhlatuulella. Erona Suomeen, että täällä kaikki olivat selvinpäin. Tai no, nähtiin me kaksi humaltunutta nuorta naista.Heti seuraavaana päivänä kaikki halloween sälä ja koristelu hävisi ja sitten aletaankin jo valmistauta Joulua varten. Läheiseen tavarataloon oli myös ilmestynyt yön aikana Joulukuusi, eikä nyt ihan mikään pienikään.

 

Juhlakansa vielä itse siivoili juhlan päätteeksi sotkujaan, täällähän kukaan ei heitä roskia maahan. Koomista on toki se, että roskapöntöt ovat aikaharvassa ja ihmiset kulkevat roskat taskuissaan.

Tupakoitsijoillekin myydään ”taskutuhkakuppeja” siltävaralta, että nikotiinin  himo iskee ulkosalla. Sisällä ravintoloissahan saa toki polttaa, vaikka paikka paikoin se on kiellettyä myös ulkona. Esimerkiksi tavaratalojen edustalla.

Välillä tämä Japanilainen kohteliaisuus tosin tuntuu jo menevän vähän ylihilseen. Olin yhtenä iltapäivänä ylittämässä suojatietä (vihreillä valoilla tietenkin,sillä täällä ei kävellä punaisia päin!) ja jo kaukaa kuulin lähestyvän ambulanssi. Täälläkin se sanoo sen piipaa piipaa, mutta vaimeammin. Enemmän huomiota herättää kuulutukset joissa ilmoitetaan ambulanssin tulosta ja ihmisiltä pyydellään anteeksi häiriötä. Ambulanssi oli siis jokatapauksessa hälytysajossa ja kun se äkkäsi minulla olevan vihreän valon suojatiellä niin auto pysähtyi ja kuski olisi antanut minun mennä ensin….että näin täällä! Kyllä jos Hannu Karpo ja Ensio Itkonen olisivat olleet paikalla, niin poron paistilla ja teiden ritari-tarralla olisi se lanssi kuski palkittu.

Japanilaista järjestelmällisyyttä edustanee myös tämä sateenvarjo teline, siinä oikein lukot ja numeroidut paikat jokaista varjoa varten, ettei niitä  vaan varasteta! Täällä kun tämä  rikollisuus niin rehottaa. Täällä ei paljon Yakuzaa näy, en tiedä sitten kuinka on muualla Japanissa. On kuulema kokenut väkikatoa tämäkin, ennen niin vireänä pyörinyt kerhotoiminta. On vissiin mukavampaa kun on kaikki nakit tallella?  Mutta on täällä sentään etsintäkuulutuksia jokapaikassa (sama lappu kokomaassa). Rikolliset tosin ovat kuulema viimeiset vuodet olleet samoja naamoja. Minulle on matkaopas joka on painettu vuonna 2015 ja kuinka ollakaan samat  naamat komeilevat edelleen ilmoituksissa!  Etsintäkuulutetuista on edellen mustavalkokuvia, joten kyllä nämä rikokset on taiidettu tehdä jo hetken aikaa sitten.

Japanilaiset hedelmät

Täällä hedelmistä voi joutua pulittamaan sievoisiakin summia, sillä ne eivät ole suomalaiseen tapaan jokapäiväistä herkkua tai välipaloja. Japanissa hedelmät ovat pääsääntöisesti  luxustuotteita, joita annetaan lahjaksi. Vai mitä olette mieltä n. 3 kg vesimelonista joka maksaa 2700 yeniä, eli n. 22 €. Köyhästähän se saattaa äkkiseltään tuntua kovinkin kalliilta! Tavarataloista saa hienoja lahjapaketteja, joihin on pakattu hienosti omenoita ja kylkeen isketty joku likööripullo. Täytyy varmaan itsekin ottaa tämä tapa käytäntöön, olkaa siis ystävällisiä tai saatten  sitruunoita lahjaksi!

Japanilaiset ovat muutoinkin ylpeitä kotimaisista hedelmistään ja kaikista yritetään kuulema kasvattaa ”sitä suurinta/kauneinta/herkullisinta/ tuotetta. Paikalliset ovatkin jalostaneet innokkaasti eri kasvilajeja. Ainoastaan banaanti ovat edullisia ja ne ovatkin ihan ”Niskalan valinnan hinnoissa”.  Täällä koulussa on ollut jälkiruokana appelsiinia, siis 1/6 lohko kokonaisesta!

Shoppailua

Japani on shoppailun luvattu maa! Kauppoja ja ihmeteltävää riittää ja joillakin on ihan tutulta kuulostavia nimiä. Kaikki mahdolliset hilavitkuttimet ja vemppaimet on tarjolla ja kaikki brändit. Eli Sapporon kokoisessa kaupungissa on turha lähteä sillä ajatuksella, että ”käyn kaikissa       kaupoissa”. Täällä jokainen kauppa on erikoistunut aina johonkin tiettyyn asiaan ja jos ko. kaupassa ei ole juuri sellaista mitä etsit, niin täällä ohjataan lähistöllä olevalle kilpailijalle.

Hintataso on yleisesti aika korkea ja  etten sanoisi jopa kallis, näin meikäläisen makuun. Toisaalta täällä on myös hauskoja halppiskauppoja joissa kaikki tuotteet maksavat 100 yen. eli noin 0,8 €. Tarjolla on kaikenlaista halpaa Kiina krääsä, mutta ihan toimivia juttuja! Kaupan hintoihin lisätään täällä 8 % verot päälle, paitsi jos kaupalla on Tax Free myyntiä ja ostokset maksavat yli 5000 yen (n. 42 €). Tällöin passiin niitataan joku käsinkirjoitettu kuitti ostoksista. Pankkikortti käy täällä lähinnä isoissa tavarataloissa ja ketjuihin kuuluvissa ruokakaupoissa.

Ruoka ja kaikki siihen liittyvä on muutoinkin täällä erittäin hyvin esillä, melkeinpä joka liikeessä voi ostaa jotain mitä natustaa. Jos ei myydä elintarvikkeita niin sitten jotain välineitä ruoanvalmistukseen liittyen. Keittiöveitset ovat täällä edullisempia, sillä onhan Japani, useammankin ammattilaisille suunnatun, veitsimerkin kotimaa.  Hyvä keittiöveitsi ammattikäyttöön lähtee matkaan noin 100 €.  Tähän päälle täytyy vielä hankkia luonnillisesti hiomakivi tai kaksi. Yhdellä teroitetaan ja tehdään terää ja toisella viimeistellään.

Japanilaisia pikkuautoja kalleimmat 150 000 yeniä = 1200 €…tästä lapsille hiekkalaatikko leikkeihin

 

Täällä Japanissa on myös ”kirpputoreja” , mutta käytetty ei välttämättä tarkoita, että esim. leluilla on leikitty. Ne ovat saattaneet virua paketeissaan avaamattomina vuosiakin.  Vaatteiden osalta hinnat olivat kummalliset virttynyt kollegepaita ja vanha Champion kollegepaita voi maksaa 70 €! Löysin tuliaisiksi lapsille Transformer robotteja ja pienoismalli autoja. Loppulasku taisi kyllä kohotavähän yllättäen, en varmaan koti-Suomesta samalla tavoin hurahtaisi leluihin…no johonkinhan ne päivärahat ja Yenit on upotettava!

Japanilainen aamiainen

Automaatti josta annos valitaan

Jos Eppu Normaali laulaa ”Ei mikään oo niin viisas kuin insinööri” niin lisäisin siihen vielä, että japanilainen insinööri. Täälä on kaikkea hauskaa ja ihmeellistä. Tässä huoneistohotellissa on pieni keittonurkkaus, mutta en ole sitä siihen käyttänyt vielä. Olen käynyt nyt muutamana aamuna lähikuppilassa aamiaisella ja homma toimii näin. Ravintolaan mennään sisälle ja heti ulko-oven vierestä löytyy automaatti, josta valitaan mikä annos halutaan. Vaikka kieltä ei ymmärtäisi, niin kaikista annoksista on kuvat. Joissakin ravintoloissa annoksista on olemassa jopa muoviset ”malliannokset”, tai ruokalistassa on kuvat. Eli täysin sokkona ei tarvitse tilailla ja   ehkä se yhteisen kielen puuttuessa olisikin vaikeata.

Creppejä myyvän kioskin malliannokset muovisina….

Ravintolan kokki työssään…tukka hyvin ja näkyyks maski?

Minun vakioaamiaiseni on ollut numero 38, mikä pitää sisällään annoksen sobanuudeleita (tattarijauhoista tehtyjä nuudeleita jotka tässä paikassa tehdään paikanpäällä) ja riisiä ja currykastiketta jossa on kanaa ja kasviksia. Lysti kustantaa 360 yen eli noin 3 €. Annos maksetaan koneeseen, joka sylkee ulos vaihtorahat ja antaa kaksi lappua jossa lukee annoksen numero ja vuoronumero . Toinen viedän ravintolan tätille tai setälle ja vuoretellen kumarrellaan ja toivotellaan hyvät huomenet ”O-hajoo go-saimas” ja kun annos on valmis toisella puolikkaalla lunastetaan tiskiltä annos. Tällaisissa paikoissa käy kaiken ikäistä ja eri yhteiskuntaluokista olevaa porukkaa aamiaisella. Siellä istuu kiireinen liikemies ja teinityttö vierekkäin ja ryystävät äänekkäästi keittojaan, mikä kuuluu täällä asiaan. Japanilaisesta ruoasta jää muutoinkin hyvä olo, sillä se ei yleensä sisällä paljoa eläinrasvoja.

Aamukahveja näissä kuppiloissa ei yleensä saa, tee kuuluu kyllä annoksen hintaa ja sitä voi itse ottaa vapaasti automaatista. Kahvia saa kätevästi joka kadunkulmassa olevasta ruokakaupasta. Täällä Japanissa Seven-Eleven ja paikallinen Lawson-ketju ovat hyvin vahvasti esillä. Kahvia saa normaaliin tapaan automaatista pahvimukiin ja lysti maksaa euroissa noin 1,3. Täällä on myös erillinen lämpötiski, josta voi ostaa teetä ja kahvia juomat on pakattu muovipulloihin tai tölkkeihin, jos kahviaan ei ehdi heti hörppimään.

Japanilaisten ylivertaisuus mäkihypyssä

Olen Sapporon matkallani myös hiihtoliiton valtuuttamana tutkimassa syitä japanilaisen mäkihyppykulttuuriin kukoistukseen. Minulla on myös kokemusta kansainvälisen hiihtoliiton (FIS) toiminnasta, sillä nuorena Floor Managerina olin virkani puolesta todistamassa Matti Nykäsen ansiokasta esiinmarssia mäkilegendojen joukkoon, Sarajevon talviolympialaisissa v.1984.

Japani on pystynyt tuottamaan tasaiseen tahtiin maailmanluokan hyppäjiää koko 2010-luvun, eikä suuria notkahduksia ole tullut. Toisin kuin me suomalaiset. Lisäksi ikinuori Noriaki Kasai on edelleen maailman huipulla 45-vuotiaana! Syitä meidän suomalaisten vaisuun menestykseen on haettu milloin harjottelu olosuhteista, vääristä harjoittelumenetelmistä tai hyppääjien taloudellisista mahdollisuuksista keskittyä täysipäiväiseen urheilemiseen. Yhtäkaikki aihe on meillä suomalaisille sikäli arka, koska emme ole ole viimevuosina tottuneet enää samanlaiseen ”mitalli iloitteluun” arvokisoissa kuten takavuosina. Toni Nieminekin opiskelee nyt kokiksi!

Täällä Sapporossa moni japanilainen luettelee ulkomuistista lähihistorian mäkisuuruuksiamme (Kokkonen, Ylipulli(t), Nykänen, Puikkonen, Suorsa, Nieminen  Nikkola, Soininen, Ahonen, Jussilainen, Hautamäki ym). Haikeana voimme vain muistella näitä näitä mäkihyppymme sankareita ja heidän saavutuksiaan. Olemmehan menestyshullua kansaa!

Kuva 1. Suomalainen tapa istua wc-istuimella. Huomaa huono ryhti, vaikutta suurseti niska-hartiaseudun jännitystiloihin.

Olenkin täällä ollessani analysoinut tuhansia hyppyjä videolta ja miettinyt kuumeisesti, että mistä japanilaisten jatkuva menestys johtuu, kunnes tajusin sen yhtäkkiä wc:ssä käydessäni. Japani on erilaisten ohjeiden ja sääntöjen luvattu maa. Maan suuri asukasluku tietysti edellyttääkin toisten ihmisten huomioon ottamista ja konsensuksen ja harmonian löytymistä. Tuomolla on vahva epäilys, että täällä päättäjät ja wc-istuinten valmistajat ovatkin toimineet yhdessä tuumiin ja määrätietoisesti paikallisen Kihun (kilpa- ja huippu urheilun tutkimuskeskus) kanssa. Japanilaisten menestys lähtee oikeanlaisesta wc-käyttäytymisestä. Suurella hädän hetkellä me suomalaiset tukeudumme usein esim. lehden lukuun tai rohkeimmat saattavat tukeutua jopa multimediaan ja sähköwebin käyttöön.  Suuret ikäluokat muistelevat kaiholla lapsuutenssa huolettomia vuosia maaseudun ulkohuusseissa. Paperipulasta johtuen ei ollut mitä lukea ja ainoa vähänkään tekniikalta kuulostava härpäke, oli karjakeittiön separaattori. Silloin luotiin pohjat kansankuntamme menestykselle urheilun saralla!

Kuva 2. Ohjesitus wc-n käytön optimaalisista asennoista

Japanissa wc:n käyttäjiä on jo vuosia opetettu sen ”suuren hädän” hetkellä aerodynamiikan saloihin. Kaikille mäkihyppyä seuraavillehan on tuttua nopeuksien mittaaminen hyppyrin keulalta. Oikea asento ponnistusvaiheessa on onnistuneen hypyn avaintekijöistä. Laskelmieni mukaan Japanissa wc-istuinten korkeutta on säädetty juuri oikealle tasolle optimaalisen polvikulman saavuttamiseksi, kuten voitte kuvasta havaita. Lisäksi asiat täytyy hoitaa ripeästi, sillä aina joku toinen voi olla tulossa sinun jälkeesi. Tapahtuma on nopea kuten, itse hyppykin. Pienemmän hädän uhatessa voidaan taas harjoitellaan ilmalentoa, jolloin on tärkeätä saada pinta-alaa. Eli virtsaaminen tapahtuu vahvassa etukenossa kuten

Kuva 2. Vauhdinotto vaiheen simultaatio harjoitus. Samalla voi mentaali tasolla käudä suorituksen eri vaiheet lävitse. Olen tässä juuri valmistautumassa Keski-Euroopan mäkiviikon Obertsdorfin osakilpailun toisenkierroksen hyppyyni ja kuulen ihmismeren etäisen kohinan korvissani…

kuvasta näette. Olenkin jo ollut yhteydessä Arabian tehtaille ja tarvittavia laskelmia pöntön korkeuden säätämiseksi on alettu tehdä. Juttelin myös juuri Mika Kojonkosken kanssa, että ensimmäiset näkyvät tulokset ovat havaittavissa seuraavaan Olympiadin aikana. Ensi kevään Pyeongchangin aikataulu tulee liian kiireellä hyppääjiemme kannalta.

Kuva 4. Oikean asennon hakeminen ilmalentoa varten

 

Kokemuksia Japanilaisesta koulusta

Koenin oppilaitoksessa koulupäivät ovat klo 8.50-22 välillä. Täällä on aamu, päivä ja yövuorot. Minullakin on tasaisesti näitä kaikkia. Koulussa on noin 500 opiskelijaa, jotka siis opiskelevat kokiksi (erikoistuen JapanilaiseeKiinalaiseen tai länsimaalaiseen keittiöön) leipureiksi tai kondiittoreiksi. Opiskelija jakauma kokkien ja leipurien suhteen 50/60 niinkuin Nikkanen asian ilmaisisi (Matti Nykäsen nimi täällä Japanissa).  Ikäjakauma on 18 ikävuodesta ylöspäin. Täällä on opiskelijoina myös yli 50 vuotiaitakin. Koulupäivä jakautuu kahteen osaan jonka katkaisee lounastauko joka kestää yleensä tunnin, mutta voi joskus olla myös pidempikin.

Oppitunnit alkavat aina tervehtimisellä ja kumarruksilla opettajille ja apuopettajille, mutta mielestäni tämä tapa on mukava. Kaikki tietävät milloin hälinän täytyy loppua ja opetus alkaa.Opettajalla on aina vähintään yksi apuopettaja, joka voi ymmärtääkseni olla jo valmis opettaja, muttei kenties vielä riittävästi kronologisesti ansioitunut. Apuopettaja hoitaa paljon käytännön asioita luokassa ja huolehtii raaka-aineiden tilaukset nimenhuudot ketkä ovat läsnä ym.

Opiskelijat ovat neljän hengen ryhmissä ja jokaisessa työpisteessä on yleensä kaikki tarpeelliset astiat ja kipot ja kupit. Kaikilla opiskelijoilla on omat työveitset siisitisti salkussa. Suomessa luokissa on ylleensä yhteiset käsienpesu pisteet, mutta Japanissa tällaisia ei ole. Jokainen opiskelija tuo mukanaan ison kasan pyyhkeitä joilla sitten hoituu käsien kuivaus, pöytien pyyhkiminen ym ym. Jos joku saa esimerkiksi haavan sormeensa hänellä täytyy olla myös ensiaputarvikeet omasta takaa mukanaan. Samoin kumihanskat jos joutuu käyttämään laaasstari. Hengityssuojaimia näkee myös koulussa käytettävän paljon. Niiden tarkoitus ei siis ole välttyä saamasta muiden bakteereja ja basilsikoja, vaan toisinpäin. Jos on flunssaa, niin ei haluta muiden sairastuvan. Täällä ei koskaan kuule kenenkään aivastavan. Se johtuu siitä, että ihmiset aivastavat ”sisäänpäin” vaikea selittää, mutta jos näkisitte Japanilaisen aivastavvan ymmärtäisitte heti mitä tarkoitan.

Kuvassa Senseit Ohno (avustaja vas.) ja Tayasu

Opettaja näyttää oppitunnin aluksi mitä tulee tehdä. Apuopettaja on esivalmistellut kaiken siihen asti, että varsinainen ruoan kypsennys tapahtuu nopeasti. Samalla hän selittää eritäin yksityiskohtaisesti ”miksi juuri näin tehdään, joten soveltamiselle ei jää varaa”. Opiskelijat tekevät muistiinpanoja resepteihinsä paljon, eli lisäinformaatio aiheesta on laadukasta. Opiskelijat lähtevät tämän jälkeen ryhmiinsä ja hakevat usein jo valmiiksi punnitut raaka-aineet. Täällä ei juurikaan tule hävikkiä! Tämän jälkeen ruoat valmistetaan ja sitten ruokaillaan. Jokainen ryhmä vastaa omasta työpisteestään, jonka siisteyden apuopettaja tarkistaa. Samalla hänkatsoo listasta, että keittiövälineiden lukumäärä täsmää ja että ne ovat oikeilla paikoillaan. Kaikki pestään siis käsin, luokissa ei ole astianpesukoneita. Ei edes koulun ruokalassa ole pesukoneita.

Kierrätykseen ja henkilökohtaiseen hygieniaan kiinnitetään myös paljon huomiota. Täällä otetaan salmonella näytteet kaikilta kerran kuukaudessa. Minäkin olin kaksi ensimmäistä päivää karanteenissa, enkä saanut käsitellä elintarvikkeita. Sekin oli mukava kokemus, sillä minulla oli hyvin aikaa seurata opetusta ja mitä luokassa tapahtuu. (kuvassa Dr. Oetker)

Olen lukenut Japanilaisesta koulukurista, mutta luulin sen olevan tiukempaa. Ilmapiiri luokissa on mielestäni rento ja vapautunut. Pelisäännöt täytyy olla ja aina jonkun täytyy valvoa sen toteutumista. Eihän koulu ole mikään ranskalainen bordelli. Oppilaiden on helppoa lähestyä opettajia molemminpuolinen kunnioitus näkyy ulospäin.  Opettajan terhehtiminen ja kumarrukset eivät mielestäni ole mitenkään ylitsevuotavia. Muistan omasta lapsuudestani, että samalla tavoin sitä sanottiin hyvä huomenta opettajalle ja kiitettiin ruoasta jne. Suomalaiseen varusmiespalvelukseen käyneenä en siis voi sanoa, että ainakaan täällä Koenin koulussa olisi turhaa pokkurointia.

Kaikki ovat mukavia ja ystävällisiä, niin opettajat kuin oppilaat. Täällä nuoremmat noin 20-vuotiaat opiskelijat ovat selvästi rennompia kuin vanhemmat ikäluokat. Vanhemmat opiskelijat ovat pidättyväiisempiä käytökseltään  ja heidän kohteliaisuutensa ja ystävällisyytensä voi tuntua alkuun jopa hieman kiusalliseltakin.

 

Japaniin saapuminen

Vihdoinkin pääsen päivittämään tätä blogiani, on ollut vähän kiirettä ja teknisiä ongelmia, mutta nyt on kaikki kunnossa. Lentomatka sujui oikein rattoisasti, vaikka kyllä se tällä iällä jo tuntuu. Jos ei muuta, niin tylsältä. Pari jaksoa katseli Sons of Anarchia ja onnistuin nukkumaan jopa kolme tuntia! Oli hyvää tuuria, kun minun 4-hengen penkkirivissäni oli vain minun lisäkseni yksi vanhempi Japanilaisrouva, joka nukkui istualtaa. Nukuin sitten kolmella istuimella sikiöasennossa vaatteet päällä, enkä edes itkenyt! Sinällään tylsä matka ja kone vähän täristeli.

Japanilaisia oli paljon lennolla. Helsinkihän on Euroopassa Japaniin matkustavien ja Japanista tulevien matkustajien keskus. Lennolla oli muutama Japanilainen lentoemäntä tämän vuoksi.  Mukavaa matkaseuraa nämä Japanilaiset, heille kun tämä Eurooppalainen ruokakulttuuri on hieman vieraampaa joten lentone-aterian syöminen voi joskus tuoda yllättäviä ongelmia. Viereisellä penkki rivillä istuva vanhempi herrasmies söi ateriansa ja leipänsä normaaliin tapaan ja jäljelle jäi oivariin-voi nappi. Eihän mitään voi haaskata, joten mies söi voi napin jälkiruoaksi, siis Fazerin sinisen suklaapatukan päälle, ja nyökytteli vieruskavereilleen päätä ja totesi ”Oishii,  Oishii” herkullista. Kylläpä hekin varmaan naureskelevat samalla tavoin meidän länsimaalaisten touhuillemme.

Välilasku oli Nagoyassa ja odottelua oli vajaa kolme tuntia. Tässä ajassa piti selvitä, passintarkastuksesta ja tullista. Kaikilta ulkomaalaisilta Japaniin tulijoilta otetaan sormenjäljet ja kuvataan, haluavat varmaan kehittää paikallista parturikulttuuria ja länsimaisista hiustyyleistä mallikampauksia? Ruumassa olleista matkailaukuista täytyi huolehtia itse, että ne siirtyvät myös jatkolennolle. Ei ollut hankalaa ja sen verran englantia virkailijat puhuivat, että se meni ongelmitta.

Kone saapui Sapporoon noin 30 min. myöhässä täällä riehuneen Taifuunin takia. Lentokentällä minua oli vastassa Koenin-koulun Kv-vastaava Mr. Shimasi. Jonka kanssa hurautimme Sapporoon jonne kesti autolla noin 45 min. Japani on laaja maa, sillä Nagoyssa oli lämpötila + 20 ja Sapporossa satoi lunta ja oli + 1 aste lämmintä. Olimme noin klo 16 aikoihin koululla jossa minulle esiteltiin koulu ja opettajat ja apuopettajat. Samalla sain huoneeni koulun lähellä olevasta Hostellista ja tapasin suomalaiset vaihto-opiskelijat Jonin ja Jennan. Mukavia nuoria molemmat ja ovat viihtyneet hyvin täällä. On mukavaa, kun joku tuntee jo paikat ja käytänteet tämä on kyllä helpottanut minun olemistani täällä.

Klo 18 aikoihin lähdimmekin sitten koulun omistajan Mrs. Shisukon, Mr. Shimasin sekä Jonin ja Jennan kanssa nauttimaan kunnon japanilaista päivällistä läheiseen Sashimi-ravintolaan. Vuorokauden matkaa tehneenä meinasi tulla jo vähän matkaväsymystä, mutta mukava seura ja kunnon ruoka piristivät  kummasti! Oikein onnistunut ja maukas illallinen ja maha tuli täyteen! Totesimme seuraavana päivänä Jonin ja Jennan kanssa, että edellisen illan ruokailusta ei kenellekkän meistä tullut tukalaa oloa, vaikka maha oli täysi. Suomessa jos menee ravintolaan ja syö mahansa täyteen, niin ähkyhän siinä tulee! Täällä aterialla on sopivassa suhtessa kasviksia ja kalaa ja kastikeet ja kypsennysmentelmät eivät ole niin raskaita.

 

 

 

 

Vastuun jakoa työyhteisössä

Hei!

Minulle onkin paljon tullut yhteydenottoja, koskien kaksoisrooliani tässä työyhteisössä. Lienee siis syytä selventää asiasta tietämättömiä. Floor-Manager positiooni kuuluu organisaatiossamme eriasteiset turvallisuuteen ja järjestykseen liittyvät tehtävät, joista en valitettavasti voi enempää avautua yhteisen turvallisuutemme nimissä. Toimenkuvaani näin suppeasti kuvaillen, se on ikään kuin yhdistelmä James Bondia ja talonmies Pikkaraista.

Tällä viikolla olen myös  alkanut siirtää vastuutehtäviäni kronologisesti ansioituneimmalle kollegalleni ja perehdyttänyt häntä Floor-Managerin vaativiin, mutta erittäin antoisiin tehtäviin. Olen oppinut ymmärtämään, miksi ihmisillä saattaa olla kutsumus poliittisiin, yhteistä hyvää edistäviin vastuullisiin tehtäviin. Minun työhöni vain ei liity politiikkoihin usein liitettävää varsin negatiivis-sävytteistä stigmaa. Nautinkin vankkumatonta ja varauksetonta arvostusta ja kunnioitusta työyhteisömme ja  koko yhteiskuntamme silmissä. Kiitos siis teille kaikille tästä luottamuksesta!

Mutta takaisin asiaan…teimme eilen ensimmäisen yhteisen simulaatio harjoituksen, joka onnistui täydellisesti! Harjoitteen idea oli tarkkailla yhdessä, ettei sähkölaite (mikroaaltouuni) ylikuumene ja aiheuta turvallisuusriskiä. Olen vuosia kehittänyt tätä toimintamallia yhdessä Paperiliiton edustajien kanssa. Menetelmää kutsutaan ns. Voikkaan-malliksi. Menetelmän kehittäminen on saanut alkunsa 2000-luvun puolivälissä, nimensä mukaisesti Voikkaalla UPM:n paperitehtaan alasajon yhteydessä.  Toimintamallin avulla paperiliiton lomautetut ja irtisanot työntekijät pystyvät ylläpitämään ja jopa kehittämään ammatillista osaamistaan, ollessaan pois työnsä äärellä. Paperimiehet  ovat jälleen palkankorotuksensa ansainneet, sen verran vaativaa ja ertityisosaamista heidän työsä edellyttää!

Toimintamallia voidaan myös soveltaa lapsi-perheissä, koti-ympäristön turvallisuuteen liittyvien asioiden sosiaalistamisessa. Oppiminen tapahtuu pedagogisesti ikävaiheeseen sopivalla tavalla, eli leikin varjolla. Olenkin neuvotellut toimintamallin mahdollisuuksista liittää osaksi suomalaista koulutusvientiä.  Pitkälle edenneitä neuvotteluja on jo käyty Pohjois-Korean, Kirgisian ja Turkulaisten  kanssa. Turkulaisten kanssa neuvotteluja on tosin vaikeuttanut materiaalin kääntäminen Turun-murteelle.

Floor-Managerin työnkuvaan kuuluu myös yhteiskuntamme infrastruktuurista huolehtiminen, erilaisten asiantuntija tehtävieni kautta. Puhdas juomavesi on maailmanlaajuisesti yksi suurimmista ongelmista, erityisesti päiväntasaajan eteläpuolella, missä jatkuva kuivuus ja niukat pohjavesivarannot hankaloittavat miljoonien ihmisten arkea. Jotkut viisaat ovat myös arvioineet, että puhtaan veden luomat elämän perusedellytykset ovatkin ainoita ja todellisia syitä esimerkiksi löydettäessä luotaessa rauhan diplomatiaa Lähi-Idän konflikteissa. Puhdas juomavesi ei meillä  koti-Suomessakaan ole aina itsestään selvyys. Kuten muutaman vuoden takaisesta Nokian vesikriisistä voimme hyvin muistaa.

Tämän vuoksi olenkin alkanut kampanjoimaan  puhtaan juomaveden puolesta oppilaitoksessamme. Toimipisteessämme on tällä hetkellä noin 2000 opiskelijaa ja veden kulutus myös sen mukaista. Työssäni joudun huomioimaan myös Tampereen kehyskuntien asukkaita.

Minulta usein kysytään onko tämän kaiken yhteiskunnallisen ja ammatillisen  aktiivisuuden taustalla jokin idealismi tai ylevä aate. Vastaus ei kenties ole aina niin yksiselitteinen. On ihailtavaa, että toisilla riittää tarmoa ja aikaa auttaa hädässä olevia lähimmäisiään, vaikka he asuisivat toisella puolella maapalloa. Useat heitä jopa keräävät sponsoreita, joiden avulla he pystyvät toteuttamaan mittaviakin hankkeita, joista me kaikki olemme voineet nauttia sosiaalisen median aikakaudella . Palkakseen he saavat nähdä vilpitöntä lasten iloa ja käsin kosketella sitä vanhempien lisääntyvää uskoa ja toivoa paremmasta huomisesta. Siis jotain ainutkertaista mitä ei voida rahassa mitata! Oman toimintani lähtökohdat perustuvat kuitenkin puhtaasti pätemisen tarpeeseen.

 

Lähtövalmisteluja

Heipä hei!

Matka valmistelut alkavat olla jo loppusuoralla. Lentoliput on, kaikki liput ja laput täytetty. Iso kiitos siitä meidän kv-toimiston Ritva Haverille joka auttoi ystävällisesti papereiden täyttämisessä. Tuliaisetkin on nyt katseltu ja matkaan lähtee kaikenlaista kotimaista muumi krää…aiheista tavaraa. Muumi mukeja (made in Thailand), muumi pyyhkeitä (made in Belgium), muumi piparkakku muotteja (made in China). Vinkiksi muuten jos etsitte muumi muotteja kaupasta, niin Kangasalan Hong Kongista löytyi (maksettu mainos, jokaisesta teidän klikkauksestanne saan purkin Eestiläistä rexonaa!). Aika monessa verkkokaupassa oli Muumipeikko muotti jo loppu!

Olen myös ollut yhteyksissä edellisiin HANAKO-hankkeen kautta Sapporossa olleisiin kolleegoihin ja saanut vinkkejä ja ennakkotietoa tulevasta. Sain myös lainaksi adapterin, ennen kuin ehdin edes hommaamaan.  Matkustusilmoitus on myös tehty ulkoministeriöön, eihän sitä koskaan tiedä mitä se ”pyylevä” korkokenkiä käyttävä Pohjois-Korean mies siellä touhuaa niiden rakettiensa kanssa. Siitä Hokkaidon saaren yli niitä tämän tästä tuntuu paukuttelevan. Ei tunnu olevan lämpimiä välejä Japanilaisten kanssa. Yhtä kaikki korkokenkiä käyttävässä miehessä on aina jotain epäilyttävää ja luurankoja kaapeissa!

 

Tarkoituksenani on toteuttaa vierailuni jälkimmäisellä viikolla Suomi-päivä Koen:n oppilaitoksessa,  jonka menua/ makuja olen myös suunnitellut. Suunnitelmissa olisi leipoa suomalaisia piparkakkuja, pullaa, karjalan piirakoita, lihapiirakoita graavata lohta, keitettyä prässättyä häränrintaa piparjurikastikkeella, makaroonilaatikkoa yms. Ruokaa on tarkoitus valmistaa koko koulun 500 oppilaalle. Leipomuksista saavat tosin vastata koulun leipuri opiskelijat opettajineen ja minä yhdessä japanilaisten- ja suomalaisten vaihto-opiskelijoiden kanssa huolehdimme muusta ruokatuotteesta. Katsotaan sitten paikan päällä, mitä kaikkea lopulta teemme.

 

Ruoanvalmistuksessa opetusta annetaan Japanilaisen-, Kiinalaisen ja Eurooppalaisen keittiön saloista. Minun on tarkoitus ottaa osaa  ymmärtääkseni erityisesti tuohon Japanialaiseen.  Niin jos joku haluaa tutustua koulun nettisivuihin, niin tässä linkki http://www.koen.ac.jp/. Kannattaa kuitenkin varata viereen japanin kielen sanakirja, sillä kotisivut ovat tyypilliseen tapaan pelkästään japaniksi.

 

Kohti Sapporoa

Hei!

Olen Tamperelainen majoitus- ja ravitsemisalan opettaja ja Floor Manager. Työnantajani on Tampereen seudun ammattiopisto eli tuttavallisemmin TREDU. Olen lähdössä kansainväliseen asiantuntija vaihtoon Japaniin, HANAKO-projektin kautta, 22.10-03.11.2017 väliselle  ajanjaksolle. Tämän blogin kautta kerron kokemuksiani ja tuntemuksiani matkan valmisteluista ja itse matkasta.

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi